10th World ADHD Congress pidettiin 8.-11.5.2025 Prahassa, jossa olin yhdessä oululaisten Neural Oy:n kollegojen kanssa. Kongressissa oli tarjolla ajankohtaista tutkimustietoa ADHD:sta hyvin laajalla kirjolla ja ajoittain oli vaikea valita monen mielenkiintoisen session väliltä. Päällimmäisenä kongressista jäi mieleen lisääntynyt tutkimustieto suurilla otoksilla niin ADHD:n genetiikasta, lääkehoidosta kuin psykososiaalisista hoidoistakin. Lääkehoidon osalta metyylifenidaattilääkitys todettiin lapsilla ja nuorilla 2 vuoden seurannassa hyvin siedetyksi ja haitoiltaan hyvin vähäiseksi (säännöllinen verenpaineen ja sykkeen seuranta edelleen suositeltavaa). 2 vuotta lääkehoitoa on kuitenkin verrattaen lyhyt aika, monet lapset ja nuoret käyttävät lääkitystä huomattavasti pidempään, joten pidempiaikaisia seurantatutkimuksia vielä kyllä kaivataan.
Psykososiaalisista hoitomuodoista CBT:n eli kognitiivisen käyttäytymisterapian näyttö ADHD:n hoidossa sai edelleen lisävahvistusta. Olennaista on räätälöidä ja suunnitella hoito nimenomaan ADHD-henkilöille soveltuvaksi. Tutkimuksissa arvioidaan yleensä ADHD:n ydinoireiden lievittymistä, samoin kuin lääketutkimuksissa. Olennaista olisi kuitenkin arvioida, miten henkilö pärjää arjessaan ja saako hän hoidosta sellaista apua, joka auttaa toimimaan ja pärjäämään omassa arjessa paremmin. Nuorelle on paljon olennaisempaa, pystyykö saamaan mopokorttikokeen läpi (eli mm. suuntaamaan tarkkaavuutensa kokeessa oikeisiin asioihin, keskittymään kysymysten ja vastausten lukemiseen ja tekemään harkittuja valintoja) kuin ovatko ADHD-oirekyselyssä pistemäärät laskeneet vai pysyneet ennallaan. Neuropsykologisessa kuntoutuksessa sovelletaan yleisesti CBT:n menetelmiä ja suunnataan huomio arkitoimintakyvyn vahvistumiseen ja oireiden kanssa pärjäämiseen.
ADHD:n erottaminen muista mielenterveyden häiriöistä on ajoittain hyvin haastavaa. Kongressissa professori Stephen Faraone esitteli, mitä kliinikoiden tulisi tietää ADHD:n genetiikasta. Eri psykiatristen häiriöiden, ml. ADHD, välillä on selkeitä geneettisiä korrelaatioita eli taustalla on osin samoja geneettisiä tekijöitä. On myös tärkeä ymmärtää, että ADHD-oireet ilmenevät väestössä jatkumona ilman selkeää erotusta niiden välillä, joilla on tai ei ole ADHD-diagnoosia. Diagnoosi-raja on sopimuksen varainen asia. On siis otettava todesta myös ne oireet, jotka jäävät tietyn rajan alle, mutta jotka aiheuttavat ihmiselle haittaa.